Keinuja

Pykättiin keinu tuonne tontin perälle. Runko koottiin 100x100 ruskeesta kestopuusta, kulmaraudoilla, filmivaneerilla ja järettömän pitkillä ruuveilla. Jalkoihin ruuvattiin pilarikengät.

Sitte pönättiin järkäle pystyyn. Tää näytti paljon pienemmältä tuolla tallin lattialla maatessaa.. Kaivettiin jaloille montut ja tehtiin valut.

 

Alustaan suodatinkangas ja soraa päälle. Käytettiin 0-8mm seulasoraa muutama tonni.. Onneksi poikkes velipoika kaivureineen jeesaamassa =)

Pitää vielä vähän laittaa lisätukea tuonne kulmiin, yläpuun ja sivupuitten väliin, ettei ala notkumaan. Lenkkeihin ripustettiin hämähäkkikeinu ja lautakeinu. Varastossa odottaa vielä köysitikkaat, ehkä ne viritetään päädyn poikkitukeen, saas nähdä. Eikun keinumaan!

Tämä keinu onkin odottanu kaapissa jo monta monta vuotta sitä oikeaa paikkaa =)

Aah. Ihana. =)  Hyvää Juhannusta! 

Uusia pihapuita ja alustoja

Kun tuli ne vanhat omenapuut kaadettua (ehkä vähän hätänen päätös..), niin nyt piti istuttaa uusia. Maahan töräytettiin Punakaneli ja Vuokko. Lisäksi pihaa kaunistamaan laitettiin kirsikkapuu mallia Fanal.

Ennestään etupihalla rimpuilee Mongolian vaahtera. Niin kitukasvuinen että. Näyttää enemmän kuolleelta, kuin elävältä puulta. Ottaa kuulemma 4-5 vuotta ennenkuin kotiutuu. Pitänee kiltisti odotella, on nääs lahja =).

Sitten siihen asiaan eli puiden alustoihin. Jos ei niille rungon vierustoille mitään tee, niin sitten rehottavat heinää ja ovat aina niiiin hankala ruohonleikkurilla nätisti kiertää kolhimatta puuta tai itteään.

Joten tuumasta toimeen. Ensin aateltiin hommata jyhkeetä painekyllästettyä pyörrötolppaa mutta päätettiin tässä kohtaa säästää. Mummolan nurkista kohnattiin muutama pienehkö koivunrunko. Kaadettu vuosi kaksi sitte. Runko kuorittiin ja sahattiin n. 5 cm paksuiksi kiekoiksi, jotka uitettiin puuöljyssä. Ei voi kuin arvailla tuleeko nämä kestämään ja kuinka kauan. Sitten sen näkee kun kokeillaan!

Kuorittiin noin metrin halkasijan kokoinen alue maata pois puun rungon ympäriltä. Kolme kerrosta sanomalehteä pohjalle (toinen säästökohde, pitäis toimia yhtälailla kuin suodatinkangas). Ulkoreunaan lätkittiin ne kiekot ja sisäpuolelle laitettiin koristekatetta.

 

Siistiä. Ruohonleikkurin rengas menee nätisti kiekkojen päältä ja hakkeet ei lentele.

Näitä nyt sitten väsäillään MUUTAMA tälle tontille =)

Voihan oksalakka!

Valkoinen on kiva. Kuultava valkoinen on vielä kivempi. Ja kumpikaan ei toimi oksaisen puun kanssa (mänty). Miten se voi se oksan kohta kaivautua sieltä keltaisena esiin!?!
Yäk. Ja mur!

Meillä kukkii pihka senkissä, pinnasängyssä ja ovenkarmeissa.
No okei, senkki on oma moka, jäi innostuksen keskellä oksalakat laittamatta.
Pinnasänky on valkolakattu tehtaalla ja oksakohdat vaan tummenee, liekö kuullukkaan mistään oksalakasta.. Toki kuultavan maalin kohdalla ei odotuksetkaan peittävyydestä ole niin kovat..

Mutta aivan ylivoimaisesti eniten ärsyttää nuo ovenkarmit. Osa ei ole ollut vuottakaan paikoillaan ja niin punkee keltasia laikkuja pintaan. Liekö käsitelty millään muulla kuin pintamaalilla. Kuuluisaa laatu työtä. No ei tod. Hmp, itte pitää..
Huoh. Taas yksi lisäys tehtävälistaan =).

Mutta muistuupa mieleen sellainenkin kohde, jossa oli käytetty alla sitä oksalakkaa ja pintaan maalia joka sisältää oksalakkaa ja siitä huolimatta keltaista ympyrää ilmestyi ajanmyötä pintaan. Jännityksellä odotan miten tuon meidän sängynpäädyn käy, se on käsitelty juurikin näin.

Oiskohan siitä apua, jos laittaa sitä oksalakkaa alle, pohjamaalin (harmaa) väliin ja sitten pintaan valkoista? Vai onko oksaisen männyn ja valkoisen pinnan liitto ikuisesti tuomittu turmioon? Vinkkejä kellään?

Erilainen hiekkalaatikko

Meidän paikallinen sähkölaitos on vetänyt piuhoja maahan ihan urakalla ja samalla on jäänyt noita sähkötolppia tuohon nurkille.. Eikun hyötykäyttöön.

Hinattiin pari tolppaa tontille ja sahattiin niistä eri mittaisia pätkiä. Porattiin toiseen päähän reikä ja lyötiin pätkä harjaterästä reikään. Toisen pään reunat pyöristettiin ja pinnat hiottiin siistiksi. Lopuksi kuorrutettiin koko pölli ruskealla puuöljyllä.

Hiekkalaatikon alle laitettiin suodatinkangas. Sitten mallailtiin pöllit paikoilleen. Lievää tinnitystä tuosta pöllin hakkaamisesta seurasi vaikka meillä aika pehmeää hietamaata onkin =). Laatikon sisäreunaan niitattiin vielä suodatinkangasta suurimpia vuotoja estämään. 

"Kansi" valmistui hyttysverkoista ja köydestä. Sopivan kevyt muksuille ja tarpeeksi hankala kissalle =). Toivottavasti ei houkuttele muurahaisia kuten muovipeitteet.

Tuli aika paljon lapattua tuota hiekkaa laatikkoon mutta todennäköisesti vuoden päästä on paljon vähemmän jäljellä =). Ja sitten, kun leikkijöitä ei enää pyöri nurkissa, niin tämän voi täyttää mullalla ja käyttää kukkapenkkinä tai vaikka istuttaa yrttejä. Tai voihan tämän jättää niines, laittaa betonirenkaan (tai jonkin muun avotulihärpäkkeen) keskelle ja käyttää vaikka grillauspaikkana. Kaipa tälle jotain jatkokäyttöä keksii.. =)

Tauluja ja korutelineitä

Kun tapetoinnista on kulunu noin kaksi vuotta niin sitten siihen seinään malttaa jo tehdä reikiäkin =). Tähän projektiin tarvitaan kasa vanhoja kehyksiä, spraymaalia, pahvia, kangasta, sprayliimaa, rautalankaa tai narua ja nitoja.

Pullollisella spraymaalia tekee yllättävän paljon, maltillisempi vielä enemmän.. Ja kuinka nopeasti! 1 pullo, 13 kehystä, alle vartin homma! Alusta ja ympäristö kannattaa kuitenkin suojata. Yhdelle kehykselle töpöteltiin hopealasyyria, ihan vaan testi mielessä.

Pahvit leikattiin käytetystä pahvilaatikosta mattopuukolla käyttäen kehyksen taustalevyä sapluunana. Kankaana tummanharmaata samettia. Sprayliima on kankaalle ihan ehdoton (toki joku muukin liima tähän käy). Sitä on niin helppo käyttää, suhautus pahviin, toinen kankaalle ja pläts pinnat yhteen. Ei tule kankaan läpi eikä suttaa. Ja taas aivan super nopeeta!

Meiltä kaapista löyty vaan 0,7 mm rautalankaa, hiukan jämäkkää tähän tarkotukseen mutta, kun käyttää pihtejä apuna niin onnistuu kyllä. Kestää ainaki. Ja nitojalla kiinni.

Pientä mallailua lattialla, nauloja, vasara.. ja seinälle!

Sitten helyt esille ja koko komeuden kruunaa kaunis nuppineula. Valmis!

Kivointa tässä on se, että saa näkyville kaikki ne kauniit esineet, jotka sisältävät myös muistoja. Mitä niitä siellä laatikon pohjalla makuuttaa =).

Mansikkamaa

Täysin hoitamaton, villinä rönsyilevä, marjat pisin märkää peltoa. Marjojen makukaan ei ollu kovin häävi. Hävitettiin tältä tontilta vanha mansikkamaa.

Nyt tuo peltopläntti on ollut "kesannolla" lepäämässä reilun vuoden ja on aika laittaa se töihin. Siis suositushan on, että entisen mansikkamaan pohjan pitäis antaa levätä 4-5 vuotta ennen kuin perustaa samalle pläntille uuden mansikkamaan.. Omakotitalon tontilla ei vaan noita varapeltoja niin hirveesti löydy (ainakaan enää), joten käänneltiin vanha maa ja lisättiin päälle reilusti uutta muhevaa multaa. Toivottavasti toimii. Ja jos ei, ni mietitään sitten uusiksi sitä paikkaa.

Muokattiin ja muovitettiin penkereet. Taimia laitettiin kolmea lajia, aikainen Honeoye, keskikautinen Lumotar ja myöhäinen Bounty. Vielä jäi tilaa pari riviä, ehkäpä niihin tulee ikisuosikki Polka ja jatkuvasatoinen Ria, saas nähdä.

Koko komeus viimeistellään katteella, joka on vielä niittämättä. Satoa odotellessa =)

Pihailua ja kasvimaata

Vihdoin on taas aika, kun otetaan puuhaämpäri nurkasta ja paiskataan se ovesta ulos eli pihahommiin! Kevättalvi istuttiin tiukasti pihasuunnittelun kurssilla ja nyt on suunnitelmia ja unelmia yllin kyllin vaikka naapureillekin jakaa! Siinähän se juju (siis kompastuskivi) sitten onkin, ei paranis ihan kaikkea ympätä samaan pihaan.. No jonkinlaisen virallisen pihasuunnitelman naulasin seinälle, kasvilistoineen kaikkineen. Ja joka pirun viherpihakuvasto sekottaa pasmat =). Saas nähä millanen piha lopulta täältä löytyykään!

Aivan ensimmäinen kevään väkerrys oli tämä pajuaita. (mukulan pysäytin!) Tikut tökittiin maahan n. kuukausi sitten ja vielä näyttää elossa olevan. Seurataan tilannetta.

Istutuslaatikot möyhennetty. Ikkunalaudalla odottaa jo nippu kasvinalkuja ja kurpitsa pukkaa jo kukkaa! Kunhan nuo yöt nyt tuosta lämpenis.

Viinimarjapuskat sai kanssa tehohoitoa, poistettiin runsaasti vanhimpia oksia ja laitettiin uudet tuet.

Karvianen saikin sitten oikeaa shokkihoitoa, matalaksi koko puska. Ei siis odotettavissa karviaisia tänä kesänä. Ja vähän jännittää, jotta mahtaako se tuosta tointua. Ainakin alkuja pukkaa maasta.

Pian saa keittää kesän ekan raparperimehusatsin!